Havaintoja Vaeltajan Tieltä

Runopuu

Särkyminen on kaunista, osa 3.

Jonain päivänä, kun on haikeus-olo, hiljaisuus-olo, umpisolmu-olo, kun tajunnassa sarastaa jokin kytevä kiehnäys-olo tai kun on oloton olo tai mitä tahansa muuta sellaista tai ei-mitään näistä, mutta on kuitenkin aikaa asettua hiljaisesti ja vain kuunnella, ja kun korvasi kaipaa sanakehräystä; ehdotan, että sulje silmäsi, käperry kieppiin ja kuuntele vaikkapa tämä:

Kuunnelmallisia sanoja, jotka puhuvat sisäisestä matkasta, tajunnanmaiseman tuntemattomasta kaiherruksesta ja sen kohtaamisesta sekä vapautumisesta ja omasta tiestä.

Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä toteutettu kuunnelma.

Tekstit: Sari Maanhalla

Lukija: Markus Virtanen


Kaipaus – Äiti Maa – Elämänpuuemo

Kaipaus

Joskus iltaisin
kun istun pimeää vasten
ja nuotion valotanssi
sivuaa mustan rajoja,

kuulen ohuita haikuja,
jotka liukuvat minuun päin.

Silloin kietoudun tiukemmin vilttiin,
suljen silmäni
tunnen pimeän ja valon aallot
haikut ja itseni.

Alhaalta syvältä maan juurista saakka
alkaa nousta itku,
itku joka pursuaa kiven sisältä
ja vavahduttelee kehoa rytmiin,
rytmiin joka sysää esiin kehon liikkeet,

liikkeet, jotka nostavat ylös kyyneleet,
ja minuun päin kulkevat sanat
saavat kasteensa.

Yö elää rytmissään
elän sen rytmin keskiössä
hengitän kaikkea sisuksiini,
ja olen sylissä, tanssissa.

Istun yöhuoneessa,
lasken tähtiä omakseni
ja tunneryppäät nousevat irti minusta kipinöinä
ne laskeutuvat ohuena yön hartioille.

Ja niin minä katselen pieniä pisaroita
kivien päällä
ja viritän ääntäni
hiljaisille taajuuksille

ja kysyn

oletteko nähneet ne kivien maljat
joihin vesi on tanssinut
vesi on tanssinut kivien päällä.

Äiti Maa

Yö on harmaa laulu vaitelias runo
mustien rantojen punoksissa
soitettu hiljainen ontto luritus

pyhät linnut ovat öissä lentäneet
pyhät luolien linnut ovat
öiden ylle kohonneet
ja tietäneet tarinansa

ja jossain kaukana
maailman ulottumattomissa
ovat toiset maailmat
kutsuneet toisia maailmoita.

Kädet ovat haparoineet
ja yötä tunnustaneet.

Kaikessa sama avaruus
jonka vain yö paljastaa
kaikessa sama
äärettömyyden vuo
kuin ikuinen hiljaisuus.

Oletko sinä ollut
tänään hän, joka hyräilee
planeettamme puolesta,
joka yötä vasten kuulee
pienuutensa värähtelyt
ja jolle maailma on koti,
jonka nimi on
kaikille yksi ja sama.

Elämänpuuemo

Me olemme alkaneet
viimeisen tanssin,
joka on ensimmäinen

mennään tammilaaksoon
keräämään terhoja ja terhonlakkeja

punotaan ne elämänlankaan

ilta on hämärä,
mutta näethän valonkajon
kultaisen himmerryksen
meitä odotetaan alkukotiin.

Yö on kuolemamme
aamu syntymämme
meidät otetaan vastaan.

Aika on punonut kultalankaa
kuninkaallinen pyhä korkea
on kutonut ja meidät laulanut

ja me tanssimme tanssin.

Sari Maanhalla


Satutettu ihmisyys

Te olette herkkä ihminen, Laulava  kuutar Sari Maanhalla
jonka lahjakkuuden itu on rusentunut.

Te olette pianisti, jonka sormet
ovat piikkilangalla yhteen sidotut
laulaja, jonka äänihuulet ovat
arvostelun ruoskalla lamaannutettu
ja tanssija, jonka nilkat on taitettu
ja notkeus halvaannutettu pilkan ivalla.

Vuorenkuninkaanne tanssivat
sementtipunnuksissa
ja lampenne joutsenilla on
lävistykset sydämessään
ja niittivyöt ja kettingit joutsenen kauloissaan,
ankkuroituna maailman kauneimman
veden pohjaan,

menuettinne eloisa hyrrä
ja sen sydänrytmi ontuvat  Havahtumisia  Sari Maanhalla
lahonneilla kainalosauvoilla
pitkin sävelasteikkoa tahdissa,
mutta murtuneena.

Te olette siili,
jonka piikit on katkottu
ja toukka, jonka tuntosarvet
on rusikoitu.

Olette vitriiniin naulittu
noiduttu marionettinukke,
patsas vanhempienne pätevyyspuistossa.

Juoksette kiinni todistuksen
ja pyydätte haaviinne tittelin,
viette ne kotiin ja saatte
päähän silityksen ja risun sivalluksen.

Viilto selän ihossanne
vasten rauhatonta rankaluutanne
on sekä vapautenne että vankilanne ovi.Kosminen lankamestari Sari Maanhalla

Aika näyttää
millainen ritari tai ritaritar te olette,

hänkö, joka luo
tuhkansa väkevyydestä
minuutensa hauraan lippaan,
josta päästää vapaaksi
värisevän rankansa palossa karjuva
taiteilijan luova henki.

Sari Maanhalla


Omenapuutie

Ihminen Sari Maanhalla

Sitten aloin muistaa Sari Maanhalla

 


Lemmenrunous – K.A. Gottlund runopalkinto

K.A.Gottlund runopalkinto Sari Maanhallalle

Kaarle Aksel Gottlund (1796 – 1875) oli kirjailija ja suomen kielen lehtori. Hän oli ansioitunut kansanrunouden kerääjä ja kirjoittaja, mutta joutui kirjailijana Elias Lönnrotin varjoon, sillä kun Kalevala ilmestyi, se syrjäytti Gottlundin Otava julkaisun. Gottlund ei saanut tarvitsemaansa tunnustusta kansanrunouden kerääjänä ja kansaneeposidean esittäjänä ja tämä hänen ylleen langennut varjo on kantautunut näihin päiviin saakka.

Onneksi tätä jo runouden vankilaksikin muodostunutta varjoa on alettu purkaa Kaarlen yltä. Juvalaiset ovat kunnostautuneet asiassa ja merkittävä runouden ja kulttuurin hahmo Kaarle Aksel Gottlund on saanut oman tapahtumaviikon. Yksi osa tapahtumaviikkoa oli runokilpailu, joka huipentui Juvalla Partalan Kuninkaankartanossa 2.7.2014 runokilpailutulosten julkistamiseen.

Gottlund runokilpailun 2014 teemana olivat lemmenlaulut ja eroottiset runot mukaillen sitä Gottlundin vireää piirrettä, jonka innoittamana hän keräsi mm. seksuaalisia kansanrunoja. Tämä oli Gottlundin eittämättä kiintoisin ja rohkein piirre, sillä hänen aikanaan hyvin monet runonkerääjät välttivät eroottisia teemoja muutellen ja mukaillen kirjaustyössään eloisien ja villien suomalaisten tosiluontoa. Gottlund kunnostautui seksuaalissävytteisten runojen ja kertomusten osalta kirjoittaen niitä myös itse.

K.A. Gottlund runopalkinto ”Luomupörrölle”

Inspiroivaa aihetta kantavan K.A.Gottlund runokilpailun voitti sanataiteilija Sari Maanhalla, joka runoili nimimerkillä Luomupörrö. Kilpailun tuomaristo aisti Maanhallan runosta kaikuja Gottlundin tuntemuksista ja mielenmaisemasta. Puolestaan Länsi-Savon Sanomissa voittajarunoa luonnehditaan loitsumaiseksi luontorunoksi.

Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi onkin loitsuruno vahvojen lemmentuntojen nostattamiseksi eli teksti on kirjaimellisesti ihmisen eroottista mielentuntoa kuvaava LUONTOruno.

Runokilpailun tulostenjulkistamistilaisuudessa lausuja Marja-Liisa Happonen esitti Maanhallan runon; – Lausuntaesitys oli oikealla tavalla herkkä ja aistillinen, tekstiä lähestyttiin kauneudella ja läsnäololla ja juuri tämä sopii runooni, joka kertoo erotiikan kauneudesta kehollisena ja hengellisenä ilmiönä, kuvailee Sari Maanhalla.

”…Tule villi metsän prinssi, tule himoinen olento

neito sulle mettä keittää, kiimauumenkammiossa

halulumpareen kolossa…

…Tule poikamieli, tule miehen varsi

likka sulle järven laittaa

kuulaan pyyntiapajan, melamiehen pimppilammen

soman lutakon vetisen, jonka viertä lipsutella…” (Sari Maanhalla)

Gottlund Maanhalla Seppäläinen (1)

Leena Orro (vas), Gottlund-runokilpailun emo, pitelee käsissään taiteilija Kari Kärkkäisen tekemää kultaisilla maalauksilla koristeltua kuksaa. Vieressä Kärkkäinen itse (keskellä) veistämänsä Gottlund piäpalkinto patsaan kanssa.

Sanataiteilija Sari Maanhalla (oikealla) valmistautuu vastaanottamaan (hieman malttamattomana) puuGottlundin ottaakseen sen asuintoverikseen vuoden ajaksi, sillä kyseessä on Gottlund runokilpailun kiertopalkinto.

<– Kuva: Johanna Seppäläinen.

runokilpai_(c)Juvan Lehti_Miina Hakala – Kopio

Saatte suudella sulhasta. Gottlundin saa kuulemma viedä kanssaan vaikkapa saunaan, näin lupailee veistoksen loihtinut Gottlundina paikan päällä luontevasti toiminut taiteilija Kari Kärkkäinen. Kuva: Miina Hakala.–>

Moni on kysellyt Maanhallalta hänen nimimerkistään, että mikä ihmeen Luomupörrö? Runossa itsessään mainitaan mm. luomupörrölovi. Sari Maanhalla avaa viehkeää sanamuodostelmaa hieman: Muutamia vuosia sitten uimahallissa havahduin järkyttävään todellisuuteen, että yhä useammat ihmiset (naiset?) eivät tyydy trimmaamaan vain yläpääkarvoitustaan, vaan myös alapään karvapinta-ala on erilaisten leikkaus, muotoilu- ja värjäystoimenpiteiden kohteena. Gottlund runokilpailussa käytetty nimimerkki Luomupörrö onkin oodi luonnonmukaisuudelle. Liekö alapääluomupörröt peräti jo uhanalainen ihmiselämänmuoto?

runokilpailu_(c)Juvan Lehti_Miina Hakala – Kopio

Näiden runoilijoiden lemmen/erotiikan status on kohdallaan: Markku Huhta Helsingistä, sanataiteilija Sari Maanhalla ja Reijo Cederlöf Vaasasta palkittiin Gottlund runokilpailussa. Kuva Miina Hakala.

Kärkkäinen Gottlund Oulujoen rannalla Sari Maanhalla

Kärkkäisen Gottlund Sari Maanhalla

Kirjailija ja kansanrunoustaiteilija K.A. Gottlund matkusti turvallisesti Sari Maanhallan mukana linja-auton ikkunapaikalla 2.7.2014 Etelä-Savosta Pohjois-Pohjanmaalle.

Kun pitkä, reilun seitsemän tunnin bussimatka oli ohi, tarjosi Maanhalla Gottlundille kyytiä Gottlundin tyyliin: loppumatka 4,5 kilometriä taitettiin jalan. Matkalla kesäöisessä hiljenneessä kaupungissa pysähdyttiin tietysti tunnelmoimaan Oulujoen rantaan.


Sinä, ihminen

Sinä olet tärkeä Sari Maanhalla

Olen tullut tähän
kuulemaan teidän tarinaanne,
kantamaan ihonne raskaita arpia
taivaskivestä koverretussa astiassa

olkaa hyvä ja laulakaa kipunne tähän

voitte istua siinä ja
sanoilla maalata kaikki mustan ulottuvuudet
eikä teidän tarvitse pelätä,

että jotain särkyy

taivas eheytyy jokaisesta kipeästä sanasta
jonka jaatte pois

jokaisesta jaetusta lauseesta
ritariperhonen sahaa auki haarniskaansa

mitään ei mene koskaan rikki tässä näin
kun olemme lähteellänne
paikkaamassa ajan haavaa

te ette ole hullu
te ette ole edes mielisairas
teidän harmonianne on rikkoutunut
ja siitä kaikki kivun juonteet sisäisyytenne ulapalla

teidän mielen maljanne on täynnä

te olette kapaloineet minuutenne
pelkokankaaseen

ja pakottaneet kasvonne
imitoimaan kivivenettä
ja olette hävenneet intohimoanne
lentää ja olla taivaskauris.

Te olette terve mieli kaaoksessa,
jonka tuulia voimme opetella lukemaan
ja saada teidät kulkemaan pystypäin
vaikka vastatuulen lehdossa.

Te nauroitte paljon
niinä aiempina aikoina

ja minä teen mitä vain antaakseni teille
takaisin tämän naurunne idun,
jonka löysin kipurannalta
sormenjälkienne keväästä.

– Sari Maanhalla –


Suomen parasta lavarunoutta

lavarunous_saksio_maanhalla

Lauantaina 6.4.2013 kello 19.00 Pub Merikulmassa
Oulun Tuirassa pääset kuulemaan Suomen parasta lavarunoutta.

Jouko Saksio, Poetry Slamin Suomen mestari vuosilta 2006 ja 2007 ja lajin loppukilpailun 2. sijalle vuonna 2007 edennyt Sari Maanhalla esittävät puhuttelevimpia tekstejään.

Sanataiteilija Maanhalla maalaa sanoilla sekä lausumalla että laulamalla. Ohjelmassa ovat esimerkiksi runot Sinä, ihminen, Satutettu ihmisyys, Siipirikkovirus, Aamu on sinun lintusi, Olet tullut huomaamaan, Hiili piirtää ihoon viivan, Hiekkatien hauta, Rakastellaaanko aikaa sormenpäillä ja Joku sellainen. Luvassa on matkaa ihmisen mielen maisemassa. ”Viilto selän ihossanne vasten rauhatonta rankaluutanne on sekä vapautenne että vankilanne ovi.” Erityisesti Maanhallan runoissa kuullaan vapauden mahdollisuudesta ihmismielen maisemana.

Saksion ohjelmassa ovat Vappuaatto, Kaukovainio, Herrat, Aivot, Viipalekoulun määräaikaisopettajan puolivallaton kesäloma ilman leikattua konjakkia, Lisääntymisterveys, Astianpesukone, Ystävä, Nuket, Kynä, Peto, Törmäyskurssi, Dysvisio, Mestarin laulu, Runoilija, Totaalikieltäytyjä, Vapaa-ajattelija, Ovet, Niilo, Ikääntyminen ja Loppurääkki.

Vapaa pääsy.

Tervetuloa elävän runouden pariin!


Sillan alla

Sillan alla Sari Maanhalla

Vaali unelmaasi, vaikka karhein käsin. Vaali matkaasi, valitsemaasi tietä, vaikka luut esiin kantapäistä. – Sari Maanhalla –


Millaiselta Sinä näytät runona?

”Sinä olet runo. Joko sinut on kirjoitettu?” – Sari Maanhalla –

Runomuotokuvaan osallistuminen on mahdollisuus selvittää millaiselta Sinä näytät runona. Runoilijana katson Sinua, ilmapiiriäsi ja olemustasi ja heittäydyn sen varaan, että kirjoitan Sinusta runon. En keksi runoa enkä runoita Sinua, kirjoitan vain sen minkä näen paperille sanoiksi. Usko tai älä, Sinä todellakin olet jo runo. Jonkun täytyy vain kirjoittaa se näkyväksi. Muutamien minuuttien katselun jälkeen hahmo runolle on olemassa. Sitten kirjoitan sen valmiiksi ja puhtaaksi paperille, halutessasi luen näköisrunon Sinulle ja sitten saat sen mukaasi.

Jokaisesta ihmisestä voidaan kirjoittaa runo – itse asiassa usempia. Ihmiset ovat kiehtova yhdistelmä erilaisia ihmisyyden puolia, erilaisia yhdistelmiä luovuudesta ja herkkyydestä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, erityinen ja kaunis. Runomuotokuvan tarkoitus on nähdä ihminen kokonaisuutena ja nimenomaan runona.

Kysymys kuuluukin, haluatko tietää millaiselta Sinä näytät runona?

Minua voi pyytää mukaan erilaisiin tilaisuuksiin, tapahtumiin yksityisiin tai yleisiin kirjoittamaan runomuotokuvia. Jos kiinnostuit, kysy ihmeessä lisää!

Sari Maanhalla
sari.maanhalla(at)gmail.com


Pimeä

Syksy on niin kaunis ja vallaton. Villieräinpeura. Kiivaat terävät askeleet, nopea kulku,

ja syksy on niin eleganssi, ihmeitä täynnä,
ja se kylmää asettaa ja puut riisuu paljaaksi

ja sinun rannallasi on ollut niin paljon joutomaata,
ja kätesi ovat olleet niin kipeät yöstä,
ja sinä lasket kurkiaurojen määrää ja
tiedät, ne ovat kiivaita lintuja.

Sinä lakaiset pihakatukiviä,
tunnustelet mielesi pintaa ja
karkea harja kuin ajan kieli,
lehtiä siirtää.

ja kaikki menneisyyden kasat
tuuli levittää ja
oksistossa laulaa paljas orpo lintu,

kun muut ovat
jo menneet lämpörintamalle

ja kuolleet kukkavarret
ja oranssi kuu,
sinun surusi ruukkumaljassa

halla varjoihin tarttuu,
aurinko vielä koettaa puuhata

ja pian kaikki varjoksi muuttuu
ja kaamos laulaa laulujaan
sinä hellit pimeää
ja annat itsellesi luvan olla hyvin,
ja sinä olet kaunis,

vaikka olet kalpea pimeän luu,

ja anna alakulon pihatietä astella,
keitä sille teetä,
kutsu sisään huoneeseen,
sytytä kynttilä,
yhdessä puhutte asioita,

ja sinä olet niin kaunis,
vaikka olet kalpea,
ja vaikka on musta marraskuu,

olet niin luonnollinen,
kun et yritä lentää
ja valoja rakentaa,

vaan kättelet pimeää
ja tanssit sen kanssa
on vaalittava mielensä multamaata,
lepo on annettava,
jotta kasvusilmut laulavat,

ja sinä olet niin kaunis silloinkin,
kun lunta sataa
ja lapion kita on kuin ajan raastinrauta

ja sinä siirrät lunta
kuin satanutta surua,
ja maalaat mielenkuvia,
lumilintu sinun kaihoisassa huoneessasi

kuura syö kaikkeutta
ja jää palaa kaikessa
pimeä yösi on täynnä
levottomuuden joukkoja.

Odotat kangastusta tai jotain,
mutta jäähän sulaa harvoin aukkoja,
ja sinun pimeä yösi on sinun nimesi nyt
ja pian aurinko alkaa taas askarrella

ja taittaa kaamosta,
maa on avattava
ja sinä olet niin kirkas
ja innokas pimeän jäljiltä.

Sari Maanhalla


Rikottu


Sinä ojennat tumman kuvan,
olet maalannut sen elämästäsi,
mustalla pohjalla pelon pyörteet,
johon kyyneleet ovat tähtivöitä punoneet.

Sinussa asuu rikottu lapsi,
sinussa kysyy kaikkia noita
mielesi uljaita kysymyksiä
eksynyt rikottu ihminen.

Oletko milloinkaan ajatellut tutustua pelkoosi,
sen vahva kovertava liemi muuttuu lauluksi,
joka hyväilee mielesi nukkapampuloita.

Oletko milloinkaan ajatellut tutustua vihaasi,
sen vahva väkevä liemi muuttuu taiaksi,
joka kertoo uudeksi koko elämän kevään.

Sinussa asuu rikottu lapsi,
sinussa lausuu kaikkia noita
mielesi kauniita ihmettelyjä
eksynyt herkkä ihminen.

Oletko milloinkaan ajatellut kätellä häpeääsi,
sen peittävä musta nöyhtä muuttuu runoksi,
joka vapauttaa sisäiset valkoiset linnut.

– Sari Maanhalla –


Tanssi

Kellutaan aamussa
oi siskojen siskot
kellutaan aamussa
Jumalan tyttäret ja pojat
tulkaa kaikki veljeni

näettekö elämästä on
tehty pirun kaunis

tulkaa juostaan noille vuorille
siskot ja veljet
juostaan ylös asti

juostaan vuorelle
pilviin saakka
noustaan kohotaan
nähdään valo
niiden yläpuolella oleva
ja lintujen kiihkeät siiven iskut
siiven iskut

tullaan alas kukkalaaksoon
puiden runkojen vahvaan syliin
äitimaahan

tulkaa siskot ja veljet
tanssitaan kuin heiluvat hullut järkensä menettäneet
heilutaan niin että hiukset liehuvat irti

kastetaan itsemme jääkylmään veteen
jääntuoksuiseen kirpeään
herätään elämään oi veljet oi siskot.

Sari Maanhalla

Julkaistu Sanomalehti Kaleva 2009; runo tanssin muusalle


Maailman henki

Valotar Sari Maanhalla (41)Hiljaisuudet puhuvat luvattuja tarinoita
siellä äänettömyyksien vuorenrinteillä
lauletaan meidän puolestamme
siellä kaiken takana maailman henki
selällään makaa kuin kevyt nauru,
laulaa ja tanssii puolestamme
luvattuja tarinoita
tuolla puolen.

Sari Maanhalla


Yön kähmässä

Valojonot mykässä
syvässä pimeässä
valojonot hievahtamatta
tuulen puhumattomuus
mustan väkevä tajunta

pehmeät lämpimät
meren liemet
sileillä rantakivillä,
pienesti edes takaisin
ylös alas ylös alas

kuiskata
pitäisi kuiskata
jos puhuu ettei
mitään mene rikki

pitäisi laskea sanansa ulos
kuin pehmeä veden virta
helmiäinen öljy.

Öiden sileyttä on vaalittava
pehmeitä pimeän hetkiä
kannettava kättensä
puhtaissa maljoissa
kuin kirkasta nimetöntä vettä,
jonka alkuperää
emme tiedä.

Sari Maanhalla


Lokakuu

Ylevät syksyn pyrstöt
kaiken rikkova tuulen tajunta
vahvat pyörteet
meren nielussa

vakavat valkoiset
rantoihin kertyvät vaahdot
kylmien kivien
hidasta ulinaa laulavat
menneet ja menetetyt

lehtivihreän särky ja kolotus
niittyjen kaipauksen omainen laulu

viileät huilut
harjanteiden takana
hyhmäiset kylmät
tajunnan pitkospuut
jäätyneet kuuraiset polut.

Sari Maanhalla