Mitään ei löytynyt
Sivut
Suuntaviivoja
Kanssavaeltajien määrä
- 178 423 kulkijaa
Kuvia Vaeltajan tieltä
Tänään sai hipsiä loiskutellen avantoon veden pilviheijastuksia pitkin, kun järvi oli täpösen täyteydellään valloittanut laiturin. Ja kyllähän se taas puraisi, kylmä vesi.
Metsän(k)arvoituksen äärellä
Arskan kanssa hangilla.
Päivän peili. Puiden hahmot purossa.
Järven naama. Mustia aukkoja, ruosteisia viivoja, lumihyhmämössöä.
Puropäivä. Puroselehvie. Kuuntelin puron lirpatusta. Heijastuksia lueskelin. Puron pohjan punertavan ruskea lehtimassa loi sävyjä puron jutteluihin. Kivien päälle keräntyneen lumen valkoiset läiskät pilkkuina, pisteinä ja ajatusviivoina. Tämä puro ei jäädy. Sen lirpatus jatkuu läpi talven. Kirkas virtaava vesi on erityisesti koskikaralle suotuisa. Täällä se sukeltelee läpi talven ravinnon perässä.
Tähän pitäis vissiin kirjoittaa jotain osuvaa tai pätevää kuvaan sopivaa, mutta olipa niin totaalisen tyhjentävä 1,5 tunnin lenkki lumihangessa kahlaten, ettei osuvia päteviä sanoja yksinkertaisesti just nyt oikein oo. Mutta lunta rakastaen kuljin.
Jään tarina
Flowing winter
Lauantai on hyvä päivä loikkia järvelle.
Marrasmöngintä. Mikä voisikaan olla osuvampaa puuhaa marraskuun harmaana päivänä kuin metsänpohjassa mönkiminen ja näiden sammaleen itiöihin ripustautuneiden pisaroiden tarkastelu kameran linssin läpi. #marraskuu #sammal #itiö #lähimetsä #pisara #metsänpohja #möngintä #marras #pisarat #metsässä #lähikuva #syksy #hiljaisuus #herkkyys
Suojärven tyyni syysnaama.
Artikkeleita
- Järvi
- Särkyminen on kaunista, osa 3.
- Pimeä hiljaisuus
- Millaiselta Sinä näytät runona?
- Pallokala – Jongleerauksesta, pelosta ja hengittämisestä.
- Nokkahuiluvallankumous
- Luola, Aamumörkö ja muut
- Himmee himmeli
- Sininen pöytä
- Blue table
- Laulun alkulähteillä
- Piilosta – erilainen Maailman ihanin tyttö kirja
- Kaipaus – Äiti Maa – Elämänpuuemo
- Muotitietoinen
- Talven mystiikkaa – Mystique of winter
- Muodonmuuttaja – tarina itsensä kadottamisesta
- Matka
- ”Minä, joka olin sokea, nyt näen”
- Siili – Kurkistus sanataiteilijan mielenmaisemaan
- Vapaudesta
- Itsetunto on itsetuntemusta
- Kun myyrä teki sänkyyn reiän
- Satutettu ihmisyys
- Auringonkukkapelto
- Heräilevän valon aika
- Vapaus
- Mieskin voi sairastua rintasyöpään
- Saarna
- Omenapuutie
- Prinssikala
- Lemmenrunous – K.A. Gottlund runopalkinto
- Mehiläistarhaus
- Tiimalasivuori
- Pimeä vuodenaika on karskikaunis peili
- Luulaulu
- Särkyminen on kaunista, osa II
- Sinä, ihminen
- Metsä on muusa
- Kiireen alkujuurilla
- Metsä on silta läsnäoloon
- Suomen parasta lavarunoutta
- Sillan alla
- Millaiselta Sinä näytät runona?
- Pimeä
- Runomuotokuva
- Särkyminen on kaunista, osa 1
- Totuus todellisesta ihmisluonnosta
- Posliinivati
- Rikottu
- Runomuotokuva
- Rikottu lapsi
- Tanssi
- Maailman henki
- Yön kähmässä
- Lokakuu
- Itsetuhoinen on menettänyt kosketuksen itseensä
- Mustasukkaisuudella on pelon kasvot, Tiinan tarina
- Liikkuminen hoitaa kehoa ja mieltä
- Uusi näkökulma elämään uupumisen jälkeen – Vauhtikierteestä tasapainoon
- Oman rytmin löytäminen tuo levollisen olon
- Hautausmaasta nousee riemun käsi
- Öiden suunnaton kauneus – pimeä on kaunis runo
- Kuolema – universumin ainut lupaus
- Herkkyyden sanoma
Maailmankaikkeuden lähteillä 