Havaintoja Vaeltajan Tieltä

Yön kähmässä

Valojonot mykässä
syvässä pimeässä
valojonot hievahtamatta
tuulen puhumattomuus
mustan väkevä tajunta

pehmeät lämpimät
meren liemet
sileillä rantakivillä,
pienesti edes takaisin
ylös alas ylös alas

kuiskata
pitäisi kuiskata
jos puhuu ettei
mitään mene rikki

pitäisi laskea sanansa ulos
kuin pehmeä veden virta
helmiäinen öljy.

Öiden sileyttä on vaalittava
pehmeitä pimeän hetkiä
kannettava kättensä
puhtaissa maljoissa
kuin kirkasta nimetöntä vettä,
jonka alkuperää
emme tiedä.

Sari Maanhalla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s