Havaintoja Vaeltajan Tieltä

Särkyminen on kaunista, osa 3.

Jonain päivänä, kun on haikeus-olo, hiljaisuus-olo, umpisolmu-olo, kun tajunnassa sarastaa jokin kytevä kiehnäys-olo tai kun on oloton olo tai mitä tahansa muuta sellaista tai ei-mitään näistä, mutta on kuitenkin aikaa asettua hiljaisesti ja vain kuunnella, ja kun korvasi kaipaa sanakehräystä; ehdotan, että sulje silmäsi, käperry kieppiin ja kuuntele vaikkapa tämä:

Kuunnelmallisia sanoja, jotka puhuvat sisäisestä matkasta, tajunnanmaiseman tuntemattomasta kaiherruksesta ja sen kohtaamisesta sekä vapautumisesta ja omasta tiestä.

Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä toteutettu kuunnelma.

Tekstit: Sari Maanhalla

Lukija: Markus Virtanen

2 responses

  1. Kimmo Lehto

    Kiitos! Olit sitten tällaisen projektin
    toteuttanut, sait mukaan kaupungin teatterin, joka julkaisee runojas, kuuntelin kyllä, oonhan niitä kyllä lukenutkin, mutta olen iloinen puolestasi Sari, osaat sitä mitä ihminen tarvii, näytät sitä toisinaan meille, toisinaan itselle ja kelle sitten meidän lisäks tarvittaessa, Kannustan, oon ylpeä, että tunnen sinut.

    5.6.2020 8.05

    • Kiitos Kimmo! Oli inspiroivaa, että näyttelijä Markus Virtanen kiinnostui lukemaan runojani.
      Ja olen samaa mieltä, että ihminen tarvitsee runoutta ja runouden kieltä. Voisko se olla jopa niin, että runous on meidän aidoin, syvin ja omin äidinkieli.

      5.6.2020 15.57

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s