Havaintoja Vaeltajan Tieltä

Kuolema – universumin ainut lupaus

Siintää taivaanrannassa
kuoleman kielen lipaisu
harras ystävällinen
jopa hieman teeskentelevä

sinne päin minä kiikaroin
näen kuinka se tulee lähemmäs
olen kuoleman bongaaja.

Vuosi vuodelta tuo
musta muuttolintu
on likempänä siirrän minä itseni
mihin tahansa,

sieltä se tulee
pyylevän hymynsä kanssa
punoo köyttä
jonka saan siltä jonain aamuna

huomenlahjaksi.

– Sari Maanhalla –

Elämä katsoo suoraan silmiin. Tuijottaa syvälle mielen ihoon saakka. Yhä useammin iltojen vetäessä mustia vilttejään kaiken ylle, tulen miettineeksi, kuka lupasi meille kivuttomuutta, ikuista elämää ja kaiken varmuutta ja sataprosenttista onnellisuutta.

Ei kukaan, mutta olemme itse tehneet sellaisen johtopäätöksen universumi-nimisestä elämän pallopelistä. Olemme päättäneet elää niin kuin joku olisi luvannut meille, että elämä on ihan kivaa aina, ja jos se ei tunnu siltä, on se saatava tuntumaan siltä keinolla millä hyvänsä. Elämme kuin joku olisi luvannut meille ja läheisillemme pitkän aina vaan jatkuvan elämän. Kuin meille olisi sanottu ettei kuolemaa ole, ja että sellainen elämän vakava kuva tulisi unohtaa.

Mutta kukaan ei ole luvannut meille yhtään mitään. Kaikki vaatimuksemme ja odotuksemme ovat omia keksintöjämme. Me kuolemme. Jokaikinen. Ja emme edes tiedä milloin. Eikö ole silkkaa hulluutta. Me vain synnymme tänne ja meidän tulee elää rajallisuutemme muistaen tietämättä päätepysäkkimme paikkaa tai aikaa.

Kuolevaisuutta ei tule unohtaa. Unohtaminen on oikotie epäonneen. Pinnalliseen elämään. Kuolema on elämän mauste, jota tulee käyttää. Oikein.

Kuolema, kuoleminen on ainoa lupaus, minkä jokainen tänne syntyvä, kasvava tai ilmestyvä eläin, ihminen, kasvi tai muu elävä, saa osakseen. Näin maailmankaikkeus toimii. Muuta meille ei ole luvattu. Vain kuolema. Kaikki muu mikä syntymän jälkeen ennen kuolemaamme tapahtuu, on epävarmaa, yllättävää, raastavaa, ihastuttavaa. Kaikkea mahdollista. Ei meidän hallinnassamme. Mutta juuri se on elämäämme.

Tämän oivaltaminen ja löytäminen syvästi omassa ihmisen lihassaan on sekä kauhistuttava että ihastuttava kokemus. Kuolemaulottuvuuksia kohdatessaan joutuu hetkeksi pullikoimaan syvissä ja synkissäkin mielen vesissä, mutta se on psyykkistä työtä, joka on ovi elämän vapauteen ja riemullisuuteen. Ihanuus ja kamaluus samassa paketissa.

Tänä iltana, kun taas katson mustaa iltaa ja tunnen ohuuden kaiut ihossani, suorastaan käperryn sisäisen kauhuni voimasta. Ajattelen kaikkia tuntemiani ihmisiä ja lopulta itseäni, kuolemassa. En haluaisi joutua luopumaan, eikö vaan juuri tässä kohti voisikin painaa universumin pausenappulaa. Mutta kun ei voi.

Tekee kipeää ajatella, että ihminen elää täällä  hetken, kunnes kuolee, ja kuoleman tiukujen soitto voi olla lähempänä kuin koskaan aavistaakaan. Ne voivat soida milloin vain. Se on elämän kipein leikki.

Vetää hiljaiseksi, mutta se on todellisuutta. Kukaan ei ole luvannut, että elämme huomenna, ei edes sitä, että olemme hengissä, kun meidän pitäisi vetää tänä iltana päällemme yövaatteemme ja suuntautua nukkumaan. Huominen on utopiaa, illuusiota, mielemme loihtima tuotos. On vain tämä hetki ja siinä voi tapahtua mitä vain. Kuka hyvänsä voi kuolla juuri nyt.

Kyllä sitä voi jäädä suremaan. Tai sitten vain hellittää, nauttia elonsa liplatuksesta. Olen hengissä. Mikä on todennäköisyys sille, että olet hengissä tässä hullun myllyssä, tässä maailmankaikkeudessa, tällä avaruudessa liihottelevalla pallolla.

Siinä on jokaisen elämämme hetken suuri haasteellisuus; elää tietäen kuolevansa, mutta elää riemuiten elämänsä jokaisessa aamunkoitossa. Siihen maailmankaikkeus haastaa meidät, ja juuri tässä minuutemme oodissa, suuressa ylväässä sisäisessä soitossa voi toteutua elämän tärkein tehtävämme. Tehdä oma osuutemme yksittäisessä universumin hetkessä.

Kutsukaa kuolevaisuutenne teille kylään. Antakaa sen tutustua mielenne huoneisiin ja asettua niihin asumaan. Antakaa sen lehahtaa luoksenne kuin epäilyttävän näköinen mustalintu, mielenne oksille katselemaan. Taittamaan matkaa kanssanne.

Se on ihastuttavin elämän kauhukokemus, jossa piilee merkillisen onnellisuuden syvä runolaulanta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s