Havaintoja Vaeltajan Tieltä

Lokakuu

Vakavat läpimustat päivät
vähäisten valojen päässä
ilkikurinen karjunta.
Nimettömyyttä ihottomuutta
polkujen loputtomia kiemuroita
kysymysten hyökkääviä tulvia.
Puhut varjojen kanssa
eivätkä ne vastaa
kaikki on tapettu kuollut nujerrettu
yksinäinen kaiku ihmeettömyyksien
karun oloinen valitus.

Sari Maanhalla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s